Siinai on Euraasian ja Afrikan välinen raja. Ratkaisevan tärkeä kaupallinen ja sotilaallinen maareitti, Via Maris eli Merentie, kulki muinaisista ajoista asti Mesopotamiasta ja Anatoliasta Syyrian ja Palestiinan kautta Siinaille ja sieltä Egyptiin.
Mesopotamia on tuon erottavan Siinain autiomaan rajan tällä puolen ja Egypti tuolla puolen. Näemme itäisen Välimeren maiden muinaisissa kulttuureissa huomattavasti vahvempia vaikutteita Kaksoisvirtain maan suunnalta kuin hyvin omaleimaisesta ikiaikojen Egyptistä.
Tämä karkea maantieteellinen jaottelu näkyy Vanhan testamentin kirjoituksissa. Egyptillä on niissä aivan tietty roolinsa, mutta egyptiläinen maailmankuva on niin vahvasti Niilin laakson luonnon värittämä, että se ei kovin näy Raamatun kirjoituksissa. Mesopotamialla on oma roolinsa - varsin traaginen Assyrian ja Babylonian aikaan - mutta Sumerin Ur on Abramin alkukoti ja nykyisen Irakin alueen muinaiset asutukset näkyvät patriarkkahistorian nimistössä.
Vanhan testamentin ajan maailmankuvassa, käsityksessä kaikkeudesta, Kaksoisvirtain maa on ratkaisevasti tärkeämpi kuin Egypti. Kirjoitusten tutkijat alkoivat nähdä tämän erityisesti 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun Kaksoisvitainmaan rauniokummuista löydettyjä kymmeniä tuhansia muinaisia savitauluja opittiin lukemaan ja niiden sisältö alkoi tulla tutuksi länsimaissa. Euroopan egyptologinen kuume alkoi jo aiemmin Napoleonin Egyptin sotaretken mukana olleiden tutkijoiden kuvauksista ja hieroglyfien ratkaisemisen jälkeen.
Raamatun taustojen kannalta ratkaisevan tärkeäksi osoittautui Gilgamesh eepoksen XI taulu, jossa oleva kertomus suuresta vedenpaisumuksesta on miltei sanasta sanaan Genesiksen kertomuksen taustana. Tarkempi tutkimus on tuonut esiin niin paljon muitakin yhteyksiä, että 1900-luvun alun VT:n tutkijoiden piirissä vaikutti todellinan panbabylonistinen koulukunta, joka johti käytännöllisesti katsoen miltei kaiken VT:n keskeisen sisällön Mesopotamiasta.
Syyrian Ugaritista, Marista ja Eblasta ja muualta tehdyt löydöt ovat monipuolistaneet kulttuurihistoriallista kuvaa pronssikauden Lähi-idästä, tuoden päivänvaloon kanaanilaisen sivilisaation ja uskonnon sekä Hammurabin ajan ja paljon sitä vanhempaa syyrialaista kaupunkikulttuuria. Jatkuvasti saadaan uutta tietoa ja kuva itäisen Välimeren maiden kulttuureista, niiden perustavista yhtäläisyyksistä ja syvistä eroavuuksista, rikastuu ja tarkentuu.
Näin sanoen olemme asettaneet Raamatun Israelin laajempaan Lähi-idän kulttuurien kenttään vielä varsin epämääräisin ja yleisin termein, tosin. Etsiessämme Raamatun kirjoittamisen ajan ihmisten maailmankuvan juuria ja erityispiirteitä katseemme kohdistuu nimenomaan Kaksoisvirtainmaahan, sillä erittäin omapiirteisen egyptiläisen maailmankuvan vaikutusta näemme siinä verrattain vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti