Mesopotamian myöhempien kulttuurien taustalla tuntuu voimakkaasti sumerilainen sivilisaatio ja sen seemiläinen versio Akkadissa.
Akitu-juhlan aikana käydään temppelissä taistelua assyrialais-babylonialaisen mentaliteetin mukaan, mutta tutkijat ovat nähneet Mardukin vangitsemisessa ja vapauttamisessa jälkiä sumerilaisten Dumuzi kultista.
Olen kirjoittanut sumerilaisista myyteistä tutkielmia blogissa Dumuzid Paimen ja Hyvä Paimen
Mesopotamian elämä oli maanviljelyn varassa, joka lähes sateettomassa maassa perustui Eufratin ja Tigriksen tuoman veden kanavointiin pelloille. Vuoden suuria tapahtumia ihmisenkin kannalta on kevään sadonkorjuun jälkeen kesän kuumuus ja kuivuus, luonnon kuolema. Syksyllä istuttamisen aikaan alkaa elämä luonnossa taas versota ja viheröidä.
Dumuzid-kultti on ihmisen mukanaoloa luonnon taistelussa uskonnollisen elämän kielellä ja toimilla. Ihminen osallistuu tähän tavalla, jota sumerilaiset Dumuzid runot erittäin syvällisesti ja hienosti kuvaavat.
Babylonialainen Marduk versio temppeliin teljetystä jumalasta, jonka poika sitten vapauttaa, on mielestäni kulttuurin ikääntyessä degeneroitunut ja luonnosta etääntynyt versio Mesopotamian vanhimman korkeakulttuurin ajoista. Missä määrin kytkentää luontoon edes ajateltiin jumalten taistelun melkseen aikana?
Assyrialainen versio
Luonnon kuoleman ja elämään palaamisen teema on selkeämmin esillä assyrialaisessa Mardukin koettelemkset tekstissä, joka on linkissä luettavissa. Mardukin roolissa on Assur jumala ja Ishtar on Tiamat.
On esitetty, että akitu-juhlan assyrialaistaminen liittyisi Babylonin tuhoon ja Mardukin patsaan kuljettamiseen Assuriin 689 eKr. Assyrialaiset rakensivat Niiniven luokse oman Akitun talonsa ja viettivät uuden vuoden juhlaansa siellä.
_______
Edellisessä tekstissä käyttämäni wikipedian akitu artikkeli vetää suoran yhteyden Tammuzista Kristukseen huolimattomalle mytologioiden vertailykke tyypillisen tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti