Alun maisemia

1. Kun taivasta ylhäällä ei oltu vielä nimetty
2. eikä maalla alhaalla ollut vielä nimeä
3. ja muinainen Apsû, joka ne synnytti
4. ja kaaos Tiamat, molempien äiti
5. niidedn vedet olivat sekoittuneet toisiinsa
6. eikä yhtään peltoa oltu muodostettu eikä soita ollut näkyvissä
7. kun jumalia ei oltu vielä kutsuttu olemaan
8. eikä kellään ollut nimeä eikä kohtaloita [vielä oltu määrätty]

Mitä babylonialainen Matti ja Maija näkivät uskontonsa opettamina alussa?

Ensinnäkin he kokivat kaikenlaisen tutun puuttumista.

• Nimeämätön taivas ja maa
• Ei peltoja
• Ei soita
• Ei jumalia

Kaksoisvirtainmaan eteläosa, jossa babylonialaiset asuivat, on suurelta osin tasankoa, jota Eufrat ja Tigris halkovat tuoden raikasta vettä. Sen enempää näitä suuria jokia kuin pohjoisen ja koilisen korkeita vuoristoja ei eepoksen alussa mainita, vain taivas ja maa.

Alueen eteläisin osa on suoseutua, jossa jokien tuoma raikas vesi sekaantuu Persian lahden suolaiseen meriveteen. Suota ei ollut eikä makea ja suolainen vesi ollut vielä erottunut toisistaan.

Raikkaiden vesien Apsû ja syvyyden vesien Tiamat olivat eräänlaisessa kaaostilassa, niiden vedet olivat sekottuneet toisiinsa.

Alun hämäryyttä korostaa vielä Tiamatille annettu epiteetti, kaaos.

Jumalilla oli babylonialaisten maailmankuvassa prioriteetti - ihmiset on tehty jumalten palvelijoiksi ja orjiksi vapauttamaan nämä arkisistä töistä. Mutta jumaliakaan ei alussa oltu nimetty eikä niitä ollut.


Genesiksen alkunäkymä
Luomiskertomus ei kuvaa Enuma elish eepoksen tavoin olemattomuutta, nothingness, kaaosta. Sen sijaan suvereeni Jumala luo heti alkujakeissa taivaan ja maan ja nimeää ne.

Mutta taivaan ja maan luomisen jälkeen on kyllä alkuhämärä.

Maalla vallitsee eräänlainen kaaos, tohu vebohu, ja vallitsee pimeys. Syvyyden vedet (tehom) ovat olemassa, ja Jumalan Henki liihottelee vetten yllä linnun tavoin.

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Gen 1:1