Tieteellisessä Vanhan testamentin tutkimuksessa samoin kuin sumerologian ja assyrologian piirissä on sen jälkeen kyllä useaan otteeseen tartuttu Gunkelin uraauurtavan Genesis analyysin nostamiin haasteisiin. Hänen näkemyksensä ovat myös uponneet syvälle vertailevan uskontotieteen ja uskontohistorian rakennelmiin tutkijoiden välttämättä edes huomaamatta, mistä tietyt "itsestään selvyydet" tulevat.
Oheinen esittely antaa mielestäni hyvän yleiskuvan Gunkelin merkityksestä Raamatun tutkimukselle ja tulkinnalle akateemisessa maailmassa
Hermann Gunkel, a high-ranking biblical scholar, was born in Springe, Germany, near Hanover, and obtained his formal education at the Universities of Gottingen, Giessen, and Leipzig. After teaching New Testament for one year at Gottingen in 1888, Gunkel devoted the rest of his academic career to Old Testament studies at Halle (1889--93), Berlin (1894--1907), and Giessen (1907--20) before returning to Halle (1920--27). Gunkel's methodological insights and conclusions are most readily evident in two masterful commentaries on Genesis (1901) and Psalms (1926). Above all, Gunkel emphasized the significance of the community as opposed to individual biblical authors and spelled out the ways in which tradition is handed down orally within the community.His isolation of various family and cultic legends in the book of Genesis and his identification of different types of psalmic composition---such as the psalm of individual thanksgiving, royal psalm, and hymn---in the book of Psalms has assuredly shaped subsequent scholarly treatment of not only these two key Old Testament books but also other books in the biblical canon.
Google books
Kristityt ja Gunkel
100 vuotta näiden tärkeiden tapahtumien jälkeen Kristuksen kirkossa sen sijaan vallitsee jokseenkin autuas tietämättömyys Mesopotamian muinaisten kulttuurien merkityksestä Raamatun ymmärtämiselle. Asiaa ei auta eräiden assyrologien (Armas Salonen...) varsin niuva ja ylimielinen suhtautuminen heprealaisiin ja ateistien tapa käyttää Kaksoisvirtain maan aineistoa kaatamaan juutalaisuuden ja kristinuskon perusteita.
Mesopotamia on siis tietynlainen hengellinen kylmä-Kalle monen kristityn näkökulmasta.
Ilmestyskirjan seitsemän kukkulan kaupunki, Rooma, ja Babylonian suuri portto, jota on kartettava kaikin keinoin, paettava Baabelista, juontavat juurensa uskonpuhdistuksen aikaan ja protestanttien taisteluun paavin kirkkoa vastaan.
Tämä selittää vain osin, miksi Mesopotamian aarteet Kristuksessa eivät ole löytäneet tietään kristikansan tietoisuuteen ja Raamatun opetukseen niinkuin pitäisi.
Papisto ja sitä kouluttavat akateemiset Raamatun opettajat kokevat aineiston hyvin vaikeaksi siitä syystä, että aineisto on hyvin vaikeaa.
Sen sijaan, että Mesopotamian haaste otettaisiin vastaan ja siihen pureuduttaisiin Raamatun tutkijan ja opiskelijan innolla, on paljon nykyajalle tärkeämpiä teologian ja kirkon elämän asioita, joita käsitellä ja mitä riparinuoriso kiilakirjoituksista piittaa?
En kutsuisi tätä henkiseksi laiskuudeksi, vaan tietämättömyydeksi ja asian vakavuuden ja syvyyden ymmärtämättömyydeksi.
Babylon - Rooman vieroksuminen, muinaisten ihmisten maailman etäisyys ja vaikeatajuisuus, myyttisen kielen outous. siinä joitain tekijöitä, miksei sadassa vuodessa ole paljon sisään mennyt kristikansan tajuntaan Kaksoisvirtainmaan upeasta historiasta, joka on niin keskeistä Raamatun sanomalle.
Hermann, papin poika, ja hänen pioneerityönsä on näin sivuutettu ja trivialisoitu Kristuksen kirkon suureksi tappioksi.
Heität, Mikko, kovan haasteen. Me suomalaiset papit taidetaan olla aika pihalla näissä asioissa, minäkin. Silti kiinnostaa kovasti, mitä aiot esittää.
VastaaPoista