Huolimaton lukija voi mielessään ajatella, että kas, ensimmäinen luomiskertomus käsittää seitsemän luomispäivää, siis tässä on jokin yhteys!
Ei ole.
Babylonian viikko käsitti kyllä seitsemän vuorokautta. Mutta Enuma elish ei sisällä lainkaan "luomisen aikataulua", rytmiä, vaan koostuu sumerilaispohjaisista uskonnollisista perinteistä maailman ja jumalten synnystä ja kuvauksen Mardukin aktiivisesta luomistyöstä. Akitu juhla, jossa Enuma elish luettiin kesti 12 vuorokautta.
Kolmas käsky
Kuusi luomispäivää ja suuri sapatti, jolloin "Jumala lepäsi työstään" ovat juutalaisuuden ydintä. 10 käskyn kahdessa kivitaulussa mainitan erityisesti lepopäivä, joka on seitsemäs päivä. Kun muut viikonpäivät numeroidaan (ensimmäinen, toinen, kolmas... ) seitsemäs päivä saa erityisen nimen shabbat. Hepreassa seitsemän on sheva, josta tulisi jom shivi.
Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
2 Ms 20:8-11
Tämän käskyn tarkka noudattaminen on eräs juutalaisen uskonnon peruspiirre yhä tänään. Se on niin tärkeä, että Espanjan inkvisitio tavoitti "salajuutalaisia" siitä, että perheenäiti sytytti kaksi sapattikynttilää perjantai-iltana. Sapatin pito on niin vaikea, että on sanonta "jos sapatti kerrankin oikein pidettäisiin, Messias jo tulisi!"
Uskontohistorioitsijat arvelevat sapatin merkityksen kasvaneen juutalaisuuden tuntomerkiksi pakkosiirtolaisuuden aikana erottaen heidät muusta väestöstä ja suojaten heidän identiteettiään. Pappiskirja ajoittuisi eksiilin aikaan ja näin selittyisi seitsemän luomispäivän rytmi Raamatun alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti